perjantai 30. joulukuuta 2011

Kotikolon joulu

Kotikolossa joulua vietettiin tänä vuonna isovanhempien läsnäollessa, ja aattona iloksemme tuli myös Kuningataräiti. Alla olevan himmelin teimme yhteistyössä isäni kanssa. Hän on lapsena niitä väkertänyt, ja homma sujui täysin suvereenisti vanhasta muistista. Minä katsoin netistä videon :) Hankin materiaaleista osan Tampereen messuilta, mutta ne riittivät vain suuriin osiin. Ja niin oli haettava olkia lisää. Pikkukuutioita on 36 kappaletta. Parin illan puhde kahdelta ihmiseltä. Yhdessä värkkääminen oli kerrassaan mukavaa!




Näitä paperitähtiä tekivät sukulaislapset jo viime vuonna. Minä opin vasta tänä jouluna, yksi hiukan erilainen päätyi ikkunaan. Ja kuva meni kenoon, eipä jaksa korjata!




Tämä helmilumihiutale oli myös Tampereen messujen tuomisia, materiaalit ja ohje siis. Muutama lähti Thaimaahan saakka, muutama ystäville tänne lähelle. Hiutaleen sain opettaa myös äidilleni, ja yhden ehtikin meillä ollessaan tehdä sekä haki materiaalia Sinellistä :) Tuohon kranssiin on tarkoitukseni laittaa näitä hiutaleita monta, jahka ehdin. Kranssi on tehty valmiin sydämen ympärille Piikun villoista.












Kokeilin tähden tekoa myös huopakankaasta ja pistin sen ulko-oven kranssiin, jonka väsäsin omien pihakuusten havuista.




Tein joululahjaksi sekä oman pihan linnuille että tuttaville sekä näitä kakkuvuokajuttuja että pienempiä muffinssivuokaan. Tähän tintit eivät vielä olleet koskeneet, mutta nyt puolet on jo syöty. Resepti on superhelppo: vuokaan reilusti siemeniä, sulatetaan kookosrasvaa ja siinäpä se. Kovettuu nopeasti ja on hauska pieni lahja sellofaaniin käärittynä. Testattu on, kelpaa linnuille.




Isä keksi tämänkin idean. Vanha raita kaadettiin jo vuosia sitten, mutta jätettiin Robistadianukselle kiipeilypuuksi. Iso olkipukki tuli meille jo viime jouluna, tallilyhdyn isä osti täksi jouluksi. On tosi kaunis pimeällä!













Opin tekemään näitä perinteisiä joulukuusenkorejakin tämän joulun alla. Tässä vähän erilainen versio.






















Tykkään ihan hurjasti näistä heinäseivästontuista :) Ne on tehty eräällä jo lakkautetulla kyläkoululla, joulumyyjäisiin varmaankin neljä tai viisi vuotta sitten. Aiemmin niiden paikka oli leivinuunin reunalla, nyt asustelevat puuhellan yläpuolella olevalla hyllyllä.











Lakittomat tonttuset ovat peräisin Kuningataräidin varastoista. Ei hän muistanut kenen tekemiä ovat, mutta aika herttainen pariskunta kuitenkin :)

Ostin seimiasetelman Frankfurtista muistaakseni viisi vuotta sitten, minua viehätti kovasti sen karkeus ja yksinkertaisuus. Hauskaa on se, että tällä voi leikkiäkin: Maria ratsasti jossain vaiheessa aasilla ja Jeesusvauva kamelin selässä. Takana oleva tuomaanristi on lahja vanhemmiltani,monen vuoden takaa. Aluksi se oli esillä ympäri vuoden kun tykkään siitä kovasti.Joulukalenteri on meillä vähän isompaa mallia. Olen askarrellut sen melkein kymmenen vuotta sitten pikku-Robistadianukselle. Luukuista tulee lappuja, joissa kerrotaan, mitä jouluvalmisteluja kunakin päivänä tehdään. Joskus sieltä tulee herkkujakin, mutta meillä ei pikkutytöille joka päivä sellaisia tarjoilla. Heille mukavinta on yhteiset puuhat, leipomiset ja koristelut.Oli ihana joulu! Lahjapuoli täytyy esitellä erikseen.








tiistai 6. joulukuuta 2011

Torkkupeittoa kutomassa


Olen puolitoista vuotta käynyt mummokerhossa kutomassa, siis kangaspuilla. Hankalaa hieman,kun arkikielessä kutominen ja kutominen ovat kaksi eri asiaa. Viime vuonna tein pelkästään räsymattoja, ja niitä teen joulun jälkeen lisää. Mutta tämän syksyn projektina oli kaksi villaista peittoa. Loimi luotiin jo vuosi takaperin, ja kaksi muuta kutoi omansa pois ensin. Sekä loimena että kuteena on Jämsän huopatehtaan shaalilanka Sohvi, eli ihan tätä tarkoitusta varten tehty. Loimen väreinä on valkoinen ja beige. Tässä näkyy jälkimmäisen värit, eli vihreän eri sävyt sekä keltainen. Ensimmäisessä kuteena on kaksi eriväristä sinistä ja valkoinen.

Kutominen on erittäin mukavaa puuhaa, varsinkin sellaisena päivänä,kun saapi istuskella ihan itsekseen ja tehdä omaan tahtiin. Homma ei ole mitään teoreettista fysiikkaa, siis ei kovin monimutkaista. Tarkkana pitää olla ja oleellista on hyvä värisilmä, tosin niissä rajoissa, jotka valmiit värit asettavat. Tässä shaalissa jujuna on tuo aaltokuvio sekä keltaisissa ja tummanvihreissä raudoissa keskellä kulkeva salmiakkikuvio, jonka jälkeen aaltokuvio asettuu päinvastoin.

Yhden shaalin koko on 150x220, eli iso. Alle mahtuu pari henkilöä kirjaa lueskelemaan. Lankaa kului yhteen shaaliin 1,2 kiloa suunnilleen, joten se on varsin kevyt kokoonsa nähden. Oikeasti olen jo päättelemässä toista shaalia, ensimmäinen on jo käytössä. Langan hinta suoraan tehtaanmyymälästä ostettuna oli 36 euroa kilolta, joten eivät nämä ihan ilmaisia ole. Mutta tykkään molemmista kovasti, ja esittelen valmiit shaalit piakkoin :)

















keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Viritelmiä pihalla

Lumimarjan marjat ovat myrkyllisiä,ei hyvä yhdistelmä pikkulapsitaloudessa. Vaari vissiin pisti oksat poikki ja pisti vanhaan ämpäriin kaivon taakse koristeeksi. Alla on kuva meidän kaivon kannesta. Vanha kansi oli täysin puhkilaho, ja valtava ihme ettei kukaan ihan vieressä kulkevalla kävelytiellä koikkelehtiva koululainen ole siihen talon autioaikoina tipahtanut. Isäntä sitten hienon uuden kyhäsi, ja varsinainen helmi on tuo kahva: vanha katkenneen lapion varsi :)



Pulunpeijjoonit käyvät meidän lintulaudalla. Tai siis maassa etsimässä muiden jämiä. Pahinta on,että lehahtavat naapurin katolle parvena ja paskovat vihreän katon harmaaksi. Mietimme sitten kuinka saisimme linnut siirrettyä talon toiselle puolelle. Ongelmana on vaan, että naapurin puolella on se ihana havupuu, jossa lintulaudat roikkuvat ja linnut viihtyvät. Yksi vanha osin rikkimennyt lintulauta korjattiin, iskettiin maahan jonkin pihasta kaadetun pikkupuun runko ja siihen sitten lauta narulla kiinni. Ai ai tätä meidän esteettistä elämää. No, toimiva on. Tosin tällä laudalla vierailevia on hankalampi tarkkailla, toinen on keittiön ikkunan alla. Ai sitä ihanaa kuhinaa pakkasaamuina! Harmillisia vaan nuo pulut, kun ei niistä näytä eroon pääsevän. Täytyy pesettää naapurin katto ja pistää sinne piikkilanka.













Pari pipoa

Vihreä pipo Seiskaveikasta, Marttavihreästä käykin paremmin Nuppusen kun äidin päähän. Malli omasta päästä. Alla lehtevä-pipo, tehty vanhasta Novitan langasta, samasta, josta kuningataräidin huivi,malli oma. Kuten huomataan, keltainen pipo on niin ohut että alla on meandin pipo :) Täytyy tehdä vuori. Nämä molemmat on jo viime talvena tehty, nyt enemmän käytetty.
Ihana pipoaika!


























perjantai 11. marraskuuta 2011

melekoisen riittoisa kerä

Tuommoinen lankakerä, mukavat värit, puikotkin juuri passelisti 3,5. Ensin neuloin pienelle tytöntylleröiselle tumput ja sukat kokoa vastaihanjustiinsyntynyt. Sitten lapaset omille tytöille, ja jäi vielä ylikin.

























torstai 20. lokakuuta 2011

Robistadianus ja Äitiliini Oslossa

Erittäin pitkästä aikaa pääsimme vanhimmaisen kanssa matkaan, lähtökohtana Ryanairin määränpäät, joissa ei olla vielä käyty ja joissa olisi näkemistä sekä varhaisteinille että äidille. Minun osaltani tyypillinen tilanne, nenä kiinni kartassa. Tällä kertaa vähän viileämpi kaveri vieressä.

Alla Robistadianus hetkeä ennen pitsaan tarttumista.Pitsa oli kallein, mitä ikinä olen tilannut, maku erinomainen ja riittävyys kahdelle henkilölle kaksi ateriaa. KÄÄK! Lähes 40 euroa!!!!!

Teknisen museon kulkupeliosasto, tästä R oli sitä mieltä että äidin pitäisi tämä pölliä, jottei tarvitsisi pyöräillä töihin :)

Mahtava Reptile Park, tähtäsimme ruokinta-aikaan ja saimme nähdä kun käärmeet nielivät hiiriä ja rottia kokonaisena. Tämä kaveri näytti Star Trek-tyyppistä sormitervehdystä sekä nappasi eläviä sirkkoja pitkällä kielellään.

Onhan se epäreilua, että Oslossa joka nurkalta saa sushia. Eikä hinta muuhun safkaan verrattuna ollut kohtuuton. Söin tietämättäni valasta. Siis Nokian kumisaapasta. Semmoinen oli maku ja tuntuma. Muuten erinomaista oli kaikki tuo.


Folkemuseetin sauvakirkko. Kerrassaan upea.


Kävimme Kon-Tiki-museossa, sekä katsomassa Fram-naparetkilaivaa. Olen ihan tutkimusretkeilyinnostelija, samanlainen into oli pojallakin. Hienot, hienot museot. Näiden lisäksi kävimme vielä katsomassa jäämies Ötzi-näyttelyä Historiallisessa museossa. Oikea Ö oli omassa museossaan Italiassa, mutta näyttely oli silti kiintoisa.

Ja viikinkilaivat tietysti. R otti sata kuvaa.

Vigelandin patsaspuisto, vaikuttava tosiaan.



Sunnuntain puistokirpparilta tarttui matkaan muutama juttu, seinälautanen, hintaa n. 13 euroa sekä kaksi huivisolkea, yhteensä reilu viisi euroa. Muuten tuli ostettua muutama pikkuinen tuliainen, koska mukana oli vaan käsimatkatavarat ja hintataso aikamoinen.


Kannatti lähteä, ja suositellakin voi.




































perjantai 14. lokakuuta 2011

Äitimuorin hartianlämmäytin

Tämmöisen tein äidille, tämmöisellä ohjeella. Lankana Drops Nepal. Aika kiva ja nopsa malli, nuo isot nypyt olivat uusi asia. Yksi jopa unohtui ja tein sen jälkikäteen:) Vähän mietiskelen,josko tekisin itsellekin.