Lehtevä-pipo

Mulla oli jäljellä pipon verran sitä Kuningataräidin huivilankaa. Lehmus-kuvion sisäistäneenä päätin tehdä tämmöisen päähineen. Lehtiä on peräkkäin alhaalta ylös neljä, jokainen edellistä pienempi. Kavennukset tein suorassa osassa. Päättelystä tuli hauskan näköinen ylhäältä päin. En ole keltaista juuri käyttänyt, mutta tykkään tästä. Se on jotain semmoista leskenlehdenkeltaista. Harmi kun ei riitä lapasiin, piti ostaa uusi Päivänkakkara-Nalle sitä varten.

Äidin lehmushuivi

Sainpa pingotettua huivin viimeinkin. Kovasti haasteellinen lanka oli tämä, Regian hand-dye effect. Taisin jo aiemmin mainita että kaksi työtä piti purkaa, kun lanka ei kerrassaan niihin sopinut. Ostin langan jo aikaa sitten ihan äitiä varten. Kauniit on värit, mutta näin tummissa sävyissä on vaikeaa saada kuvio näkyviin. Lehmus oli tähän tarpeeksi selkeä. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, ja helpottonut kun sain langan viimein upotettua valmiiseen työhön. Huivin korkeus on reilut 85 cm ja leveys noin puolitoista metriä. Lankaa kului pikkuista vajaa 200 grammaa.

Mattonen

Syksyn mattolointa oli pikkuinen pätkä jäljellä ja se piti pois kutoa uuden alta. Toista metriä lyhyen kolmella sukkulalla siitä tein, kaikenmaailman sellaisista jämäkuteista. Ruskeaa ja sinistä väreinä. Hiukan turha paikkaansa etsivä matontynkä, ihan herttainen tosin. Kaikki kuteet kierrätystavaraa, osa omia, osa erään mummun varastoista.

Tuunausta

Meidän alakerrassa on tämmöiset oikein kauniit läpikuultavat rullaverhot. Iskän kanssa käytiin ostamassa kun taloa remontoitiin, eli kuusi vuotta sitten. Läpikuultavuus on vaan hiukan epätoivottava asia kahdestakin syystä: ikkunasta näkevät sisään sekä läheistä kävelytietä kulkevat ihmiset että kevätaurinko. Jälkimmäinen syy häiritsee nukkumista. Paksuja sivuverhoja en halunnut, pienet huoneet kaipaavat keveyttä. Ja uusia rullaverhoja en raaskinut ostaa, koska vanha systeemi toimii ihan kivasti eikä ole sellainen tiukka vaan pehmeästi rullautuva verho. Siis, ostin pimennysverhokangasta. Isäntä purki vanhan pois ja pistettiin uusi tilalle. Toimii ihan mukavasti.

Tässä on sitten toinen oma viritelmä. Alakerran huoneiden välillä on lasinen pariovi. Kotikolossa vieraat joutuvat viipyvät olohuoneessa, joten piti verho laittaa kaikkien yksityisyyden lisäämiseksi. Viisi euroa maksoi vanha sopivan levyinen rullaverho kirpparilla, mutta systeemi ei muuten enää toiminut. Tarranauhaa, pyörörimaa ja pari ruuvia. Ja se toimii, käsipelillä tosin. Ja on mukavan huomaamaton silloin kun ei ole käytössä. Isännän kanssa nämä viritelmät yhdessä on värkätty.

Siskon Kisupaita

Äidin komeroista löytyi tämäkin aarre. Muistan kyllä kun tätä tein, mutta en muista milloin. Olisikohan ehkä 7-9 -vuotiaalle sopiva? Joten olen joskus vähän alle parikymppisenä tämän värkkäillyt.Kissa on tehty silmukoita jäljittelemällä. Viitsisiköhän tätä vielä omat neidit joskus käyttää :)

Omat lapaset

Sopivien lapasten puute yllättää silloin tällöin. Tarve iski kun semmoisten paksujen Tallinnasta monta vuotta sitten ostettujen lapasten kävi kehnosti: pulkan naru söi ne puhki. Piikun langasta neuloin itselleni siis paksut lapaset, joissa on kuvio siitä Virtaviivaisesta piposta. Lanka on aika kivaa semmoista karkeaa ja liukuvärjättyä. Kuvat ei ole oikein hyviä, kuvio ja väritkään eivät erotu oikein oikein.

Maaliskuun mahtava SNY-paketti

Tänään oli postilaatikossa iso laatikko, ja heti tajusin että SNY:ni vihjaisema paketti oli saapunut. Tyttöjen kanssa se tuotiin keittiöön ja Helmin oli päästävä auttamaan avaamisessa. Laatikon sisällä oli muovipussissa monenlaista ihanaa, ja kysymyksiä Mikä tämä on? Kelle tämä on? Onks tää lankaa? Mikä toi vihleä on? riitti :)

Paketin teema oli SNY:n kortin mukaan oranssi ja vihreä. Kaksi kerää Novitan Puroa, sävynä takkatuli. Tämä onkin se mieluisin sävy, enkä ole siitä ehtinyt mitään tehdä. Pipoksi varmasti aika oivallinen. Todella ihanat värit! Sitten kerä suosikkiani Nallen Lakkaa. Jota olikin enää neljäsosakerä jäljellä. Ehdottoman kiva sukkalanka, mutta taidanpa tehdä kevätlapaset tästä.

Ja sitten oli huomioitu ihanasti koko perhettä! Tyttöset saivat lastenlaulucd:n, jonka sisällöstä äitiä ilahdutti erityisesti Pikkulintu riemuissaan :) Kuunneltiin jo tänään läpi. Sitten oli Sibeliuksen cd, johon en ehtinyt tutustua vielä, mutta jonka musiikista pidän kovasti. Vihreä Jojo Robistadianukselle :) Sekä namuja itselleni ja Isännälle. Erityisen kiva oli tuo suklaajuttu, jonka voi tökätä vaikka kuumaan kaakaoon ja sulaa sinne :)

Suuret kiitokset sinulle, SNY, pakettisi sisältö ilahdutti meitä kaikkia ja langat olivat erittäin mieluisia ja käyttökelpoisia! Tämä on varmasti maailman mukavin aikuisten leikki :)

Amarian vaatekomero 2

Rakastan vihreää. Tämä mekko on kirppariverhosta. Kaava sama kun aiemmin mutta hihat jätin pois. Käytän koko ajan töissä.

Tavarapaljouden rajoittamista & kierrätystä

Kotikolomme on melko pikkuinen. Alle 20 neliötä per asukki. Siksi on mietittävä tarkkaan, mitä ja miksi. Nämä kysymykset eivät koske niin tiukasti kankaita ja lankoja kuin monia muita asioita :) On myös monta paikkaa missä on turhaa tavaraa. Mutta jotkut asiat ovat lähellä ihanteellista: Yllä olevassa kuvassa on Nupun vaatelaatikko. Siinä ovat kaikki hänen käyttämänsä sisävaatteet, lukuunottamatta sukkia ja pikkareita. Ja tästäkin määrästä voisi karsia. Lisäksi laskin huvikseni, kuinka paljon näistä vaatteista olen hankkinut itse uusina, loput on kierrätetty tavalla tai toisella tai ovat itse tehtyjä:
-Kahdet housut ja sukkahousut, yksi body, t-paita, huppari ja mekko. Yhdet housut on ostettu Nupulle, muut on käytetty jo Helmillä.
Nupulla on lisäksi laatikollinen kestovaippoja, joista kaikki ovat tulleet käytettynä. Yksi vaippa ja kolmet villahousut on saatu lahjaksi.

Helmin laatikoissa onkin enemmän tavaraa, koska hän tarvitsee niitä kaksi. Käytössä on paljon serkkujen vanhoja vaatteita sekä joitakin omiani ja niitä ei raaski laittaa pois. Mutta tässä lista myös Helmin osalta, eli minun uutena hankkimiani:
- Kahdet housut, kaksi mekkoa ja paitaa sekä yhdet sukkahousut

Helmin laatikoista voisi karsia puolet pois ilman että pula iskisi, mutta edellämainituista syistä niin ei voi tehdä :) Mielestäni meidän neitosilla on oikein kauniita vaatteita, vaikkakin rahaa on niihin käytetty hyvin kohtuullisesti. Ja ne siis mahtuvat kolmeen laatikkoon. Ulkovaatepuolella on suunnilleen sama tilanne: kolmet käytetyt haalarit roikkuu naulakossa, mutta kaapeissa on uutenakin hankittuja.

Amarian vaatekomero 1

Olen mallia Emäntä. Ja lisäksi en halua periaatteestakaan tuhlata luonnonvaroja enkä omianikaan vaatteisiin. Ja vielä lisäksi teen työtä, johon onneksi sopii väri ja kuviot (vaikka olisi kuinka timmi täti, tuskin osaisin jakkupukuun asettua). Ai niin, ja olen sopivasti ompelutaitoinen, minulla on ihana Berninan 707 60-luvulta. Made in Switzerland. Tänään sain valmiiksi mekkosen Kuningataräiti Elisabethin 90-vuotisjuhliin (ihanat juhlat!!).

Mekkoon meni hyvin tarkkaan yksi huutonetistä kiljumani verho, jopa niin tarkkaan että yläosan takakappale piti tehdä paloista. Helmassa ja kaula-aukossa on kirpparilta löydettyjä käsinvirkattuja pitsejä (ajatelkaapas, leveämpää oli 2,5 metriä ja hinta 2 euroa!), taakse laitoin muutaman aarrearkustani kaivetun keltaisen napin. Olisin voinut tehdä mekosta paremmin istuvan, vyötärössä olisi kiristämisen varaa. Mutta kun tiedän että joudun kyykistelemään ja istumaan lattialla sekä töissä että kotona, niin en halua tehdä liian tukalia näistä. Joten vastaantulijat saavat miettiä päissään että onko niille taas uusi mukula tulossa :) Ei, se on vain minun rehellinen perhevatsani, hyvät vastaantulijat :) Tämän mekon materiaalit maksoivat kymmenisen euroa.

Virtaviivainen no 3

Käytin Salaisen neuleystäväni antamat luxus cloudit lähes loppuun ja tein toisen, löysänmallisen pipon. Itseasiassa nämä molemmat päätyivätkin ystävättärieni, Petran ja Inkerin käyttöön.

Kaksi helmeä neulomisurani alkuvuosilta :)

Muutaman päivän hiljaiseloni johtui hiihtolomareissusta Hämeenlinnaan. Ja löytyi äidin kätköistä pari talletettua aarretta: olen neulonut äidille tämän paidan 13-vuotiaana! Hän käytti sitä aikoinaan tosi paljon, ja lanka ei ole ollut kovin laadukasta (hiukan kiiltävää, jotain akryyliä osittain ehkä), joten pinta alkaa olla huonossa kunnossa. Ihmeen sopiva se on, ollakseen elämäni toinen villapaita. Värit sopivat äidille edellen mainiosti. Hän sanoikin että voisin tehdä samanlaisen paremmasta langasta. No. Täytyy tehdä pyöreäksi synttärilahjaksi parin vuoden päästä jotain, ehkä jo jotain hiukan haastavampaa kuin tämä. Olin kyllä itsekin yllättynyt kuinka siistiä jälki oli ja nurja puolikin ihan hyvä.

Tämä on sitten jo aika hurja, nykyiset muodikkaat lepakkohihat kalpenee :) Tämän olen tehnyt muutamaa vuotta myöhemmin, veikkaisin jotain ihan 90-luvun alkuvuosia. Malli on muistaakseni jostain sen ajan Käsityökerho-lehdestä, mutta mahtoikohan olla oikeasti noin järkyttävät mittasuhteet? Oikein meikäläisen vartaloa hivelevä lyhyt ja leveä malli. Ja katsokaa nyt alakuvan uskomattomia hihojakin :) Kaula-aukkoon olen joutunut laittamaan kuminauhan, muuten luomus olisi muuttunut ulokkeelliseksi hameeksi. Kuvio on sinänsä ihan hieno, ja muistan kyllä kuinka tarkkaan ohjetta piti seurata. Takana on aikamoiset roikkuvat langat, tekniikassa hiomista siis. No, on se hiukan hioutunut onneksi. Mutta jostain on aloitettu, ei hullumpaa ollenkaan!