Häälahjamatto

Sisareni Aliisa meni kesäkuussa naimisiin Tapion kanssa. Ja koska Tapio on yksi maailman mukavimmista ja fiksuimmista nuorista miehistä, hän ehdotti samaa, jonka olin jo itse keksinyt: maton kutomista nuorelleparille. Ja ideana oli käyttää Alisan ja Tapion lapsuudenkodeista kerättyjä tekstiilejä. Yllä näkyy näytteitä noista ihanista 70-luvun ja 80-luvun kankaista :) Mahtavia kukkaisia, ja upeaa kreppikangasta. Sulho itse sekä myös hänen tuleva appiukkonsa eli isäni osallistuivat kuteiden repimiseen. Minä sitten keväällä maton kutaisin, ja päättelin samalla kun kuuntelin eduskuntavaalien tuloslähetystä radioista.
Aluksi epäilytti kovasti tuo värimaailma, en ole pastellisävyjen ystävä, mutta lopputulos on kyllä kaunis ja raikas. Matto on jo käytössä nuorenparin kauniissa kodissa, kuten alhaalla olevista kuvista voi todeta.

Pikkiriikkisiä ompeluhommia

Alkoi ärsyttää lopullisesti useampi asia. Kuten avoin tila kaappien välissä, jossa on tangollinen vaatteita sekä epämääräinen kasa laatikoita. Ja sitten tuo hitsin sähkötaulu! Miten voi olla ettei siihen kuulunut alunperin minkäälaista kantta. No, tämä alle tunnin mittainen ompelusessio auttoi asiaa huomattavasti. Isompi verho on kiinnitetty verhovaijerilla, sähkötaulun ihan vaan pienenpienillä suutarinnauloilla.

Pieniä muutoksia olohuoneessa

Okei, okei, tämä on kulunut idea. Mutta jos kerron, että olen suunnitellut kuusi ja puoli vuotta tekeväni tämmöisen valokuvakehyksen, niin saan ehkä anteeksi. Nyt vasta iski lopullinen inspiraatio, ja oli tarpeeksi seinätilaa tähän. Ikkuna on meidän ulkorakennuksesta, joka on kiertynyt ja vääntynyt sen verran vinksin vonksin, ettei ikkuna enää istu paikoilleen. Rapsin irtomaalin pois ja putsasin. Jonkin aikaa tuli pohdittua kiinnitystä, ikkuna on kuitenkin aika suuri (n. 70x140 cm), enkä halunnut laittaa kiinni suoraan puun läpi. Tongin aikani ulkovarastoa (joka on edelleen semmoinen aarreaitta, jonka sisältöä ei tunne tarkkaan kuin Saunatonttu), ja törmäsin vanhoihin oven saranoihin. Siinähän se. Yläpuolella olevat saranat ovat vähän isommat, ja useammalla ruuvilla kiinni, alaskin laitettiin, ettei kukaan kakarainen menisi ikkunaa heiluttamaan.

Keskellä on meidän oman perheen kuvia, oikealla sukulaisia ja vasemmalla ystäviä. Kovin huonosti on tullut paperikuvia teetettyä, täytyy lisätä ja vaihtaa parempia myöhemmin.

Ja tarkkasilmäinen huomaakin, että yllä ja alla olevassa kuvassa on jotain eroa: enkeli ilmestyi pönttöuunin reunalle eilen illalla. Englandiasta joskus tuomani siivekäs on hakenut paikkaansa. Nyt tyhjensimme kaapinpäällisiä roinasta, ja tämä päätti istahtaa uunin päälle, isäntä jo ehti uhata sitä kaappituomiolla. En ole enkeli-ihmisiä, mutta tämä on muisto niiltä ajoilta kun kävin tapailemassa isäntää pienehkön meren takana ennen seurustelua. Parka (enkeli, ei isäntä) oli tipahtanut kaupassa, menettänyt osan varpaistaan, ja siksi lähti halvalla. Minua pieni vajavaisuus ei ymmärrettävästi haittaa. Alla vielä näkyvissä ne raanutyynyt oikeassa paikassaan. Tuo sohva pitäisi uudelleen päällystää, siinä on surkeasti laitettu karsea keinonahka nyt- palaan asiaan kun saan jotain aikaan.

Tyynyi

Sisustustyyppistä askartelua sekä työpaikalle että olkkariin. Yhdet tyynynpäälliset lähtivät kuvaamatta jo töihin, mutta nuo keltaiset ovat myös osa luokan kodikkaaksitekemisprojektia. Kaikissa tyynynpäällisissä jotka kouluun vein, ovat vuosi sitten lakkautetun kyläkoulun entisiä verhoja, ja ikkunaankin ripustin sellaiset Marimekon raitaverhot, jotka olivat palvelleet jo hyvän matkaa edellistä työpaikkaani. Nuo keltaiset vanhat pitsiverhot pelastin tuosta lähistöltä matkalta roskalavalle. Vein töihin myös upean vanhan opettajanpöydän ja satujenlukutuolin. Kyllä siitä vielä oma paikkani tulee.

Alla on ihan oikeasti kopioitu idea. Kiitos, Sisustuskärpänen :) Muistan tämän jostain Keskisuomalaisen liitteestä, ja kun mulla on noita raanuja useampi, ja tässä värit aivan kohdallaan, niin pakko. Hankala ommella, onneksi älysin huolitella reunat jo ennen leikkaamista ja jättää useamman sentin saumanvarat. Tämä kyseinen raanu on ostettu kirpparilta, hintaan yksi euro. Kaksi tyynyä tein, yhteen jäi vielä matskua.

Mekkoja, kesän pakolliset

Olen kyllä ahkeroinut käsitöiden kanssa nyt kesälläkin, mutta sattumoisin on talvea enemmän puuhastelua ulkosalla sekä sisällä. Aina yhdet kekkoset eikun mekkoset pitää tyttölöille kuitenkin saada, nämä ovat jo heinäkuun alusta. Nuppunen on tässä päässyt malliksi, hänen mekkonsa on huutonetistä ostetusta vanhasta verhosta ommeltu. Helmi oli jossain menossa kun kuvasin, joten hänen mekkonsa pötköttää sohvalla. Helmin mekko on vanha kappaverho, ostettu Hämeenlinnan rautatieaseman vieressä olevalta kirpparilta. Mallit ovat ihan samat joilla keväällä 2010 tehtailin mekkoja ihan myyntiinkin asti, nyt eivät rahkeet ole riittäneet, vaikka muutama tilaus onkin jonottamassa.