Sirwenin seikkailut

Rakas pikkusisareni Aliisa menee naimisiin maailman suloisimman Tapion kanssa parin viikon päästä :) Tästä syystä saimme kokea aivan ainutlaatuisen yhteisen seikkailun Keskimaassa. Tai siis Helsingissä, sekä kaupungissa ja Suomenlinnassa. Teemana oli Taru Sormusten Rouvasta, ja kaasot olivat tehneet uskomattoman työn suunnittelussa, mahtava mahtava päivä!

Minäkin kannoin korteni kekoon, askartelin pikkuisen. Pääroolissa olleelle siskolle "Sirwenille" löytyi ystävän kaapista täsmälleen oikeankokoinen haltiapuku, hääpukunakin toiminut. Minä tein viitan, tai oikeammin tuunasin aiemmin omiin häihini kaasoa varten ompelemaani viittaan Robistadianuksen käytöstä poistetusta päiväpeitosta vuoren. Tuuli puhalteli idästä toistakymmentä metriä sekunnissa, joten viitasta oli iloa. Nuolikotelon värkkäsin samasta päiväpeitosta sekä armeijan poistoreppunauhasta, nuolet pajusta. Sirwen itse sai tehtäväkseen rakentaa aseen katajakepistä ja diabolo-narusta... Ja ei kun avioliiton örkkejä tuhoamaan :)

Menihän se sitten vähän laajemmaksi tuo askartelu kun halusin ulkoisesta habituksestani huolimatta olla haltija enkä kääpiö :) Itsellenikin oli viitta valmiina, omiin häihin varuiksi tehty, nyt toisella päiväpeitolla vuorasin. Mekkoakin tuossa hiukan näkyy: materiaalina vanha villasekoiteverho (joka sekä kutitti että purkautui), läpikuultava kultainen jouluverho (josta täytyy tehdä tyttärillekin mekkoja) sekä vuoriksi vanha valkoinen lakana. Sirwen tuossa itselleen ratsua taikoo.

Herätimme iloisia katseita, koko joukko. Mukana oli niin hilpeä joukko haltioita ja hobitteja. Yksi hobitti jopa ompeli itselleen karvaiset jalat :) Täydellisen mieliinpainuva päivä, kaiken värkkäyksen ja väkerryksen arvoinen!!!!!!!!!!!!!

Leivottiinpas HElmin kanssa

Ostin aikaa sitten kirpparilta eurolla hirmu kauniin ison pyyhkeen eurolla. Siitä tuli leivontaessut (nekin on ommeltu jo hyvän aikaa sitten, nyt vasta muistan esitellä) yhdelle äidille ja kahdelle tyttärelle :) Eikä harmita vaikka mustikka tarttuu, kun ei ole hinnalla pilattu. Se on muuten merkillinen seikka, että pieni neiti ei voi leipoa ilman essua. Yhtä pakollinen tarvike kuin kulho ja vatkain!

SNY:n toukokuun paketti

Äkkiä vierähti salaisen neuleystävän kierros, neljä kuukautta. Viimeinen SNY:n paketti saapui jo muutama päivä sitten. Salaiseksi neuleystäväkseni paljastui Tiinatonttu :) Hauska oli kuulla että hän oli lähtenyt rinkiin mukaan vaikka on omien sanojensa mukaan aloittelija. Tässä viimeisessä paketissa tuli Tekstiiliteollisuuden Kamena-lankaa, silmukkamerkkejä, pieniä perhoshelmiä sekä silmiä askarteluun. SNY kyseli aiemmin toiveita, ja askarteluvälineitä ei ole ikinä liikaa. Heti tuli mieleen että tuosta langasta saisi sellaisen paksumman ja muhkeamman pitsihuivin. Kokeilen ainakin!
Suuret kiitokset Tiinatontulle, oli tosi mukavaa odottaa (se on aina parasta) ja saada paketteja. Lankaa kertyi niin runsaasti että täytyy pitää tauko syksyllä, jotta saan nämä langat tuhottua ennen uutta Salaisen neuleystävän kierrosta :)
Lisäksi kerron teille armaat uskolliset blogin seuraajani, että aion nyt päivittää blogia tiheämmin, on monenlaista esiteltävää ja kameran piuhakin löytyi!

Olenpas huono ihminen!

Kylläpäs nyt hävettää. Semmoisella innolla aloitin blogin pitämisen ja nyt on kahden viikon tauko ollut päivityksissä. Tämä kuvaa minua valitettavan hyvin, hirveä into ja sen laimeneminen. On muitakin syitä: kameran piuha on hukassa joten en saa kuvia siirrettyä koneelle. Viime viikkoina vapaa-aikani on uponnut joko pihatöihin tai sitten olen istunut yömyöhään ompelukoneen ääressä. Kunhan vaan saisin kuvia Aliisan polttareista tänne! Ompelin itselleni haltiamekon, pariin haltiaviittaan vuoret kovan tuulen vuoksi sekä nuolikotelon rekvisiitaksi. Lisäksi veistelin nuolia pajukepeistä. Hillittömän hauskaa puuhaa, koko talo ihan kankaanpalasissa (ihaltavaa kärsivällisyyttä perheenjäseniltä). Ja lopputulos oli mainio, vaikka itse sanonkin. Uuden elämän saivat ystävältä saatu vanha vihreä verho, läpikuultava kultakoristeinen jouluverho, valkoinen aluslakana sekä pari vanhaa päiväpeittoa. Lisäksi käytin pätkän armeijan vanhaa puuvillanauhaa ja sarkakangasta.
Projektin alla on myös se kaunis sininen pitsihuivi. Ei ole niin hankala ja aikaavievä kuin pelkäsin, mutta kyllä sen kanssa aika monta tuntia on saanut istua. Keskiosa on melkein valmis, sitten pitsien kimppuun. Se valmistuu kyllä hyvissä ajoin ennen häitä.

Takkatulitossut

Salaisen neuleystäväni lahjoittamat Puro-kerät pääsivät vappuviikonloppuna puikoille. Aloitin molemmat tossut omasta kerästään, ja ihan erinäköiset tuli. Pikku nökköset jäi jäljelle, alle kymmenen grammaa. Mukavan pehmoiset tossut, eikä varmasti kovin hyvin käytössä kestä mutta jospa vähän lämmittävät työkaverin viluisia varpaita.
Olen ollut hiukan laiska viime aikoina blogia päivittämään. Johtunee kevätväsymyksestä ja siitä että huivi vie aikaa muilta töiltä :) Sekä hyvillä keleillä päivät ovat menneen haravan varressa ja muissa ulkotöissä.