Pipoja on syntynyt

 Tässä osa pipoista, joissa kulkee aika moni paikallinen lapsukainen. Pakko oli lähteä perustamaan toiminimeä, koska homma alkoi paisua ja karata käsistä ihan itsekseen :)

Pipotehdasta

 Täyshullaannus iski kankaisiin. Ensin ostin muutaman, jotta omille paitoja ompelisin (esittelen paidat ja mekot myöhemmin). Kankaiden jämistä ompelin ensimmäiset pipot, jotka matkasivat kummilapsille. Sitten tein vähän myyntiin, sitten taas vähän enemmän. Ja taas on tulossa lisää :) Satakunta on tullut nyt tehtyä kaikkinensa. Kestovaippakaupan kankaat ovat vaan niin ihania! Viime päivinä olen miettinyt, montako pipoa aikuisella ihmisellä saa olla. Nuo ensimmäiset Helmin päässä olevat pipot on tehty sen mukaan, paljonko kangasta on sattunut olemaan. Alemmissa kuvissa, jossa on paljon pipoja, on kangas jo ostettu ihan tarkoitusta varten ja kaavatkin jopa kehitelty. Näitä teen tarvittaessa ja haluttaessa myös teille, lukijani!

Tässä käspässienityttäret syövät kevään ekaa mehujäätä portailla, en tiedä miksi ilme on noin myrtsi.

Tuunasinpa keittiön kellon

Viimeiset lähes viisitoista vuotta olen katsonut ajan keittiön iloisesta porkkanakellosta. Siihen olen vilkaissut lähtökiireessä, tai ihmetellyt viisarien hidasta etenemistä vauvoja syötellessä yöaikaan. Olen jo aikaa sitten miettinyt, että nyt on muutoksen aika :)
Ja hiihtoloman jälkimmäisenä lauantaina iski inspiraatio. Suunnittelin ensin päällystäväni kellon vanhalla sanomalehdellä, ja tonginkin ulkorakennuksen vinttiä sahajauhot pöllyten. Sieltä löytyi muutama oikeinkin hauska sivu Robert Kennedyn hautajaisista herttaiseen appelsiinimainokseen asti, puhumattakaan Viktor Klimenkon ja Tapani Kansan konserttimainoksista. Kyseiset lehdet olivat Keskisuomalaisia, Hesareita ja Aamulehtiä vuodelta 1969. Ajatus oli hieno, mutta haju oli kamala. Olivat sen verran kauan maanneet purujen päällä, että ne oli jätettävä ulos.
No, mitäs sitten? Rakastan syvästi vanhoja kirjoja. Mutta eihän sellaisia aarteita voi palasiksi laittaa... Paitsi jos on löytänyt kirjan jostain koulun poistokirjakasasta, ja se on ollut jo valmiiksi rikki. Silloin siitä tulee arvokasta kierrätysmateriaalia.
Poistin viisarit, raavin vanhan kuvan irti keraamisen lieden puhdistukseen tarkoitetulla terällä, harkitsin tekstejä ja kuvia KAUAN, leikkasin, liimasin, kaivelin Kuningataräidin nappirasiaa, säädin loputtomasti nappien paikkoja, ja liimasin taas. Sunnuntaiaamuna liima oli kuivunut, ja saatoin laittaa viisarit paikoilleen ja ripustaa kellon seinälle.
Aika lailla oikeaa kello näyttää, joten kohtuullisen kohdilleen napit osuivat. Ja aivan sama vaikkei näyttäisikään, siitä tuli hieno :) Vaikka en viivottimen kanssa mittaillutkaan. Sitä en yleensä viitsi enkä jaksa tehdä. Vanhimmaisen kommentti oli, että aina sä jaksat väsätä jotain. Kysyin, tykkäätkö. Vastasi, että tykkään.

Helmin Mai ja Nupun Vihervaara

Tässä ovat omat versioni kahden suomalaisen lempineulesuunnittelijani neuleista. Ensimmäinen, tummemman vihreä valmistui juuri Helmin 4-vuotislahjaksi. Malli on nimeltään Mai. Suunnittelijana on Suvi Simola. Se ilmestyi ihan vasta aivan uudessa neulekirjassa. Martta-vihreä paita on sitten Mari Muinosen Vihervaara, modattuna kokoon 3 vuotta. Vihervaara on tehty jo pari vuotta sitten, mutta se oli nyt pakko ottaa tähän kuvaukseen mukaan. Kuten huomaatte, mallitytöt eivät olleet kovin innokkaita tänään. Molemmissa neuleissa on käytetty lankana tylsästi seitsemää veljestä, koska tällä hetkellä on käytettävä lankoja, joita varastossa on, uusia ei saa ostaa :)

Main napit ovat myös kierrätystavaraa. Molemmista neuleista on tullut kommentteja aikuisilta, että teetkö tuollaisen mullekin :)

Väinö-lampaat

En voinut Tampereen messuilla vastustaa Pampula-langasta tehtyä Väinö-lammasta. Oli ostettava lankaa. Onneksi kotoa löytyi sopiva lanka jalkoihin, päähän ja korviin. Nappisilmistä erottaa kumman tytön kumpikin lammas on. Kiva pikku projekti. Isovelikin ilmaisi haluavansa, täytynee tehdä :)

Sohvishaalit

Kotikolossa on... hmm... hyvin vaihteleva sisälämpötila. Johtuen siitä,että emme ole laittaneet lisäeristystä emmekä vaihtaneet ikkunoita. Meille tulevat vieraat tietävät talvella ottaa villasukat ja ylimääräistä vaatetta mukaan. Siispä näiden shaalien kutominen ei ollut pelkästään esteettinen seikka. Villa on kyllä hämmästyttävä materiaali. Shaalit ovat kooltaan 150 x 220, ja painoa on vähän toista kiloa,eli ovat aika ohuet. Mutta yllättävän lämpimät. Yläkuvassa tytöt istuvat katsomassa muumia. Kyseessä on makuuhuoneen väreihin suunniteltu versio.

Alla on kuva juuri kangaspuista poistetuista shaaleista, päreet ovat vielä mukana. Hapsujen päättelyssä kesti melkein yhtä kauan kun itse kutomisessa :)

Alla osin päättelemätön sinivalkoinen.

Toinen on sitten vihreä-keltainen. Väritykset ja raitojen leveydet olen suunnitellut, sekä myös kuvioinnin. Loimen väritys oli valmiina,useampi kutoi samaan loimeen.

Vihreän kuvioinnissa on sellainen ajatus, että tumma vihreä ja keltainen ovat "keskuskuvioita", joissa on keskellä ruutu, muut raidat ovat aaltokuviota.

Kutominen on tosi mukavaa, eikä suinkaan nämä perusasiat kovin vaikeita. Voin suositella harrastusta sellaisellekin,joka ei ole hirveästi käsitöitä tehnyt. Räsymatosta kannattaa aloittaa :)

Kotikolon joulu

Kotikolossa joulua vietettiin tänä vuonna isovanhempien läsnäollessa, ja aattona iloksemme tuli myös Kuningataräiti. Alla olevan himmelin teimme yhteistyössä isäni kanssa. Hän on lapsena niitä väkertänyt, ja homma sujui täysin suvereenisti vanhasta muistista. Minä katsoin netistä videon :) Hankin materiaaleista osan Tampereen messuilta, mutta ne riittivät vain suuriin osiin. Ja niin oli haettava olkia lisää. Pikkukuutioita on 36 kappaletta. Parin illan puhde kahdelta ihmiseltä. Yhdessä värkkääminen oli kerrassaan mukavaa!

Näitä paperitähtiä tekivät sukulaislapset jo viime vuonna. Minä opin vasta tänä jouluna, yksi hiukan erilainen päätyi ikkunaan. Ja kuva meni kenoon, eipä jaksa korjata!

Tämä helmilumihiutale oli myös Tampereen messujen tuomisia, materiaalit ja ohje siis. Muutama lähti Thaimaahan saakka, muutama ystäville tänne lähelle. Hiutaleen sain opettaa myös äidilleni, ja yhden ehtikin meillä ollessaan tehdä sekä haki materiaalia Sinellistä :) Tuohon kranssiin on tarkoitukseni laittaa näitä hiutaleita monta, jahka ehdin. Kranssi on tehty valmiin sydämen ympärille Piikun villoista.

Kokeilin tähden tekoa myös huopakankaasta ja pistin sen ulko-oven kranssiin, jonka väsäsin omien pihakuusten havuista.

Tein joululahjaksi sekä oman pihan linnuille että tuttaville sekä näitä kakkuvuokajuttuja että pienempiä muffinssivuokaan. Tähän tintit eivät vielä olleet koskeneet, mutta nyt puolet on jo syöty. Resepti on superhelppo: vuokaan reilusti siemeniä, sulatetaan kookosrasvaa ja siinäpä se. Kovettuu nopeasti ja on hauska pieni lahja sellofaaniin käärittynä. Testattu on, kelpaa linnuille.

Isä keksi tämänkin idean. Vanha raita kaadettiin jo vuosia sitten, mutta jätettiin Robistadianukselle kiipeilypuuksi. Iso olkipukki tuli meille jo viime jouluna, tallilyhdyn isä osti täksi jouluksi. On tosi kaunis pimeällä!

Opin tekemään näitä perinteisiä joulukuusenkorejakin tämän joulun alla. Tässä vähän erilainen versio.

Tykkään ihan hurjasti näistä heinäseivästontuista :) Ne on tehty eräällä jo lakkautetulla kyläkoululla, joulumyyjäisiin varmaankin neljä tai viisi vuotta sitten. Aiemmin niiden paikka oli leivinuunin reunalla, nyt asustelevat puuhellan yläpuolella olevalla hyllyllä.

Lakittomat tonttuset ovat peräisin Kuningataräidin varastoista. Ei hän muistanut kenen tekemiä ovat, mutta aika herttainen pariskunta kuitenkin :)

Ostin seimiasetelman Frankfurtista muistaakseni viisi vuotta sitten, minua viehätti kovasti sen karkeus ja yksinkertaisuus. Hauskaa on se, että tällä voi leikkiäkin: Maria ratsasti jossain vaiheessa aasilla ja Jeesusvauva kamelin selässä. Takana oleva tuomaanristi on lahja vanhemmiltani,monen vuoden takaa. Aluksi se oli esillä ympäri vuoden kun tykkään siitä kovasti.Joulukalenteri on meillä vähän isompaa mallia. Olen askarrellut sen melkein kymmenen vuotta sitten pikku-Robistadianukselle. Luukuista tulee lappuja, joissa kerrotaan, mitä jouluvalmisteluja kunakin päivänä tehdään. Joskus sieltä tulee herkkujakin, mutta meillä ei pikkutytöille joka päivä sellaisia tarjoilla. Heille mukavinta on yhteiset puuhat, leipomiset ja koristelut.Oli ihana joulu! Lahjapuoli täytyy esitellä erikseen.