Kanala :) Ihana kanalani!

 Meillä on mainio vanha ulkorakennus, jonka kaltaista ei varmastikaan saisi enää rakentaa. Kuten kuvasta näkyy, se oli vielä ulkokanalaa rakennettaessa länällään, mutta nyt appiukko ja isäntä ovat sen suurella vaivalla tunkanneet pystyyn. Katto on nyt ihan suora!
Viime kesänä syntyi ajatus kanalan rakentamisesta. Pitkään suunnittelin paikaksi tuota saunan viereistä varastoa. Mutta sitten ymmärsin, että saunasta tuskin enää tulee saunaa, jos olen seitsemän vuotta tässä asunut eikä se ole vielä valmis. Sauna on siis hirsirakenteinen, ja siellä on kylvetty viimeksi kolmisenkymmentä vuotta sitten. Meillä se on ollut lähinnä rompevarastona.Ja nyt se saa uuden elämän. Lisäksi sauna on ainoa ulkorakennuksen osa, josta voi tehdä järkevästi talvikäyttöönkin sopivan kanalan.
Ensin tehtiin ulkokatos, sen rakenteli pääasiassa isäni, kuvassa keltaisessa sadetakissa. Hän teki rakenteet, katon ja oven. Minä sitten väsäsin kaiken kanalan sisälle, sekä viritin verkot ja seinän. Lähes kaikki materiaali kaivettiin liiterin uumenista: ainoastaan valokate, sinkilöitä, nauloja ja muutama kakkoskakkonen ja kakkosnelonen piti ostaa. Jopa verkot löytyivät (useampana palana tosin) naapurista. Kaikkiaan hinnaksi tuli alle sata euroa.

 Alla olevassa kuvassa on upea kukkomme Kalervo, takana joko Helmi tai Rilla.

 Hmm... Kanala sai sisustusta. Himmeli on isän kanssa jouluksi väsätty ja nyt rouvat saivat sen ihmetyksenaiheekseen :)

 Lisäksi ulkovarastosta kaivoin tällaisen vanhan hyllyn, ja leikkimökistä vanhat kahvipurkit. Toisessa on jyviä ja toisessa rehua. Ulkovaraston ylisiltä löytyi puolestaan aiempien omistajien jäljiltä useampikin bodareiden proteiinipurkki, muskelit on kuvassa kohdallaan. Purkissa on kananmunista jauhettua jauhoa kalkiksi. Ja joku kanasista on juuri pyrähtämässä kuvasta, aika hauska efekti!

Ostin eräältä tuttavalta hienon kanataulun, se saattaa päätyä sisäkanalan oveen kunhan joudan sen väsäämään. Ja tuo hauska talo on Robistadianuksen vanha autotalo, joka ei ole mahtunut taloon sisälle. Siellä on ruokintapaikat, ne pysyvät hyvin puhtaana kun eivät ole pehkuissa likaantumassa. Kanat tekevät minut ihmeellisen onnelliseksi! Niiden puuhastelua on lumoavaa seurata, välillä pötkötellään, kuopsutellaan, kylvetään, kaakatetaan, kaahotellaan... 

Pipoja on syntynyt

 Tässä osa pipoista, joissa kulkee aika moni paikallinen lapsukainen. Pakko oli lähteä perustamaan toiminimeä, koska homma alkoi paisua ja karata käsistä ihan itsekseen :)

Pipotehdasta

 Täyshullaannus iski kankaisiin. Ensin ostin muutaman, jotta omille paitoja ompelisin (esittelen paidat ja mekot myöhemmin). Kankaiden jämistä ompelin ensimmäiset pipot, jotka matkasivat kummilapsille. Sitten tein vähän myyntiin, sitten taas vähän enemmän. Ja taas on tulossa lisää :) Satakunta on tullut nyt tehtyä kaikkinensa. Kestovaippakaupan kankaat ovat vaan niin ihania! Viime päivinä olen miettinyt, montako pipoa aikuisella ihmisellä saa olla. Nuo ensimmäiset Helmin päässä olevat pipot on tehty sen mukaan, paljonko kangasta on sattunut olemaan. Alemmissa kuvissa, jossa on paljon pipoja, on kangas jo ostettu ihan tarkoitusta varten ja kaavatkin jopa kehitelty. Näitä teen tarvittaessa ja haluttaessa myös teille, lukijani!

Tässä käspässienityttäret syövät kevään ekaa mehujäätä portailla, en tiedä miksi ilme on noin myrtsi.

Tuunasinpa keittiön kellon

Viimeiset lähes viisitoista vuotta olen katsonut ajan keittiön iloisesta porkkanakellosta. Siihen olen vilkaissut lähtökiireessä, tai ihmetellyt viisarien hidasta etenemistä vauvoja syötellessä yöaikaan. Olen jo aikaa sitten miettinyt, että nyt on muutoksen aika :)
Ja hiihtoloman jälkimmäisenä lauantaina iski inspiraatio. Suunnittelin ensin päällystäväni kellon vanhalla sanomalehdellä, ja tonginkin ulkorakennuksen vinttiä sahajauhot pöllyten. Sieltä löytyi muutama oikeinkin hauska sivu Robert Kennedyn hautajaisista herttaiseen appelsiinimainokseen asti, puhumattakaan Viktor Klimenkon ja Tapani Kansan konserttimainoksista. Kyseiset lehdet olivat Keskisuomalaisia, Hesareita ja Aamulehtiä vuodelta 1969. Ajatus oli hieno, mutta haju oli kamala. Olivat sen verran kauan maanneet purujen päällä, että ne oli jätettävä ulos.
No, mitäs sitten? Rakastan syvästi vanhoja kirjoja. Mutta eihän sellaisia aarteita voi palasiksi laittaa... Paitsi jos on löytänyt kirjan jostain koulun poistokirjakasasta, ja se on ollut jo valmiiksi rikki. Silloin siitä tulee arvokasta kierrätysmateriaalia.
Poistin viisarit, raavin vanhan kuvan irti keraamisen lieden puhdistukseen tarkoitetulla terällä, harkitsin tekstejä ja kuvia KAUAN, leikkasin, liimasin, kaivelin Kuningataräidin nappirasiaa, säädin loputtomasti nappien paikkoja, ja liimasin taas. Sunnuntaiaamuna liima oli kuivunut, ja saatoin laittaa viisarit paikoilleen ja ripustaa kellon seinälle.
Aika lailla oikeaa kello näyttää, joten kohtuullisen kohdilleen napit osuivat. Ja aivan sama vaikkei näyttäisikään, siitä tuli hieno :) Vaikka en viivottimen kanssa mittaillutkaan. Sitä en yleensä viitsi enkä jaksa tehdä. Vanhimmaisen kommentti oli, että aina sä jaksat väsätä jotain. Kysyin, tykkäätkö. Vastasi, että tykkään.

Helmin Mai ja Nupun Vihervaara

Tässä ovat omat versioni kahden suomalaisen lempineulesuunnittelijani neuleista. Ensimmäinen, tummemman vihreä valmistui juuri Helmin 4-vuotislahjaksi. Malli on nimeltään Mai. Suunnittelijana on Suvi Simola. Se ilmestyi ihan vasta aivan uudessa neulekirjassa. Martta-vihreä paita on sitten Mari Muinosen Vihervaara, modattuna kokoon 3 vuotta. Vihervaara on tehty jo pari vuotta sitten, mutta se oli nyt pakko ottaa tähän kuvaukseen mukaan. Kuten huomaatte, mallitytöt eivät olleet kovin innokkaita tänään. Molemmissa neuleissa on käytetty lankana tylsästi seitsemää veljestä, koska tällä hetkellä on käytettävä lankoja, joita varastossa on, uusia ei saa ostaa :)

Main napit ovat myös kierrätystavaraa. Molemmista neuleista on tullut kommentteja aikuisilta, että teetkö tuollaisen mullekin :)

Väinö-lampaat

En voinut Tampereen messuilla vastustaa Pampula-langasta tehtyä Väinö-lammasta. Oli ostettava lankaa. Onneksi kotoa löytyi sopiva lanka jalkoihin, päähän ja korviin. Nappisilmistä erottaa kumman tytön kumpikin lammas on. Kiva pikku projekti. Isovelikin ilmaisi haluavansa, täytynee tehdä :)

Sohvishaalit

Kotikolossa on... hmm... hyvin vaihteleva sisälämpötila. Johtuen siitä,että emme ole laittaneet lisäeristystä emmekä vaihtaneet ikkunoita. Meille tulevat vieraat tietävät talvella ottaa villasukat ja ylimääräistä vaatetta mukaan. Siispä näiden shaalien kutominen ei ollut pelkästään esteettinen seikka. Villa on kyllä hämmästyttävä materiaali. Shaalit ovat kooltaan 150 x 220, ja painoa on vähän toista kiloa,eli ovat aika ohuet. Mutta yllättävän lämpimät. Yläkuvassa tytöt istuvat katsomassa muumia. Kyseessä on makuuhuoneen väreihin suunniteltu versio.

Alla on kuva juuri kangaspuista poistetuista shaaleista, päreet ovat vielä mukana. Hapsujen päättelyssä kesti melkein yhtä kauan kun itse kutomisessa :)

Alla osin päättelemätön sinivalkoinen.

Toinen on sitten vihreä-keltainen. Väritykset ja raitojen leveydet olen suunnitellut, sekä myös kuvioinnin. Loimen väritys oli valmiina,useampi kutoi samaan loimeen.

Vihreän kuvioinnissa on sellainen ajatus, että tumma vihreä ja keltainen ovat "keskuskuvioita", joissa on keskellä ruutu, muut raidat ovat aaltokuviota.

Kutominen on tosi mukavaa, eikä suinkaan nämä perusasiat kovin vaikeita. Voin suositella harrastusta sellaisellekin,joka ei ole hirveästi käsitöitä tehnyt. Räsymatosta kannattaa aloittaa :)