Minäkin kannoin korteni kekoon, askartelin pikkuisen. Pääroolissa olleelle siskolle "Sirwenille" löytyi ystävän kaapista täsmälleen oikeankokoinen haltiapuku, hääpukunakin toiminut. Minä tein viitan, tai oikeammin tuunasin aiemmin omiin häihini kaasoa varten ompelemaani viittaan Robistadianuksen käytöstä poistetusta päiväpeitosta vuoren. Tuuli puhalteli idästä toistakymmentä metriä sekunnissa, joten viitasta oli iloa. Nuolikotelon värkkäsin samasta päiväpeitosta sekä armeijan poistoreppunauhasta, nuolet pajusta. Sirwen itse sai tehtäväkseen rakentaa aseen katajakepistä ja diabolo-narusta... Ja ei kun avioliiton örkkejä tuhoamaan :)
Menihän se sitten vähän laajemmaksi tuo askartelu kun halusin ulkoisesta habituksestani huolimatta olla haltija enkä kääpiö :) Itsellenikin oli viitta valmiina, omiin häihin varuiksi tehty, nyt toisella päiväpeitolla vuorasin. Mekkoakin tuossa hiukan näkyy: materiaalina vanha villasekoiteverho (joka sekä kutitti että purkautui), läpikuultava kultainen jouluverho (josta täytyy tehdä tyttärillekin mekkoja) sekä vuoriksi vanha valkoinen lakana. Sirwen tuossa itselleen ratsua taikoo.
Onko se meidän vanhan verho joka siellä pilkistää? Olet sinä kyllä velho - eikun hobitti, vai mikä - ompelemaan!
VastaaPoistaHeli
Vau, tämän kirjotuksen olen lukenut aika monesti. Mahtava idea tuossa jutussa. Kiva muutenkin lueskella blogias!
VastaaPoista