Pari pipoa

Vihreä pipo Seiskaveikasta, Marttavihreästä käykin paremmin Nuppusen kun äidin päähän. Malli omasta päästä. Alla lehtevä-pipo, tehty vanhasta Novitan langasta, samasta, josta kuningataräidin huivi,malli oma. Kuten huomataan, keltainen pipo on niin ohut että alla on meandin pipo :) Täytyy tehdä vuori. Nämä molemmat on jo viime talvena tehty, nyt enemmän käytetty.
Ihana pipoaika!

melekoisen riittoisa kerä

Tuommoinen lankakerä, mukavat värit, puikotkin juuri passelisti 3,5. Ensin neuloin pienelle tytöntylleröiselle tumput ja sukat kokoa vastaihanjustiinsyntynyt. Sitten lapaset omille tytöille, ja jäi vielä ylikin.

Robistadianus ja Äitiliini Oslossa

Erittäin pitkästä aikaa pääsimme vanhimmaisen kanssa matkaan, lähtökohtana Ryanairin määränpäät, joissa ei olla vielä käyty ja joissa olisi näkemistä sekä varhaisteinille että äidille. Minun osaltani tyypillinen tilanne, nenä kiinni kartassa. Tällä kertaa vähän viileämpi kaveri vieressä.

Alla Robistadianus hetkeä ennen pitsaan tarttumista.Pitsa oli kallein, mitä ikinä olen tilannut, maku erinomainen ja riittävyys kahdelle henkilölle kaksi ateriaa. KÄÄK! Lähes 40 euroa!!!!!

Teknisen museon kulkupeliosasto, tästä R oli sitä mieltä että äidin pitäisi tämä pölliä, jottei tarvitsisi pyöräillä töihin :)

Mahtava Reptile Park, tähtäsimme ruokinta-aikaan ja saimme nähdä kun käärmeet nielivät hiiriä ja rottia kokonaisena. Tämä kaveri näytti Star Trek-tyyppistä sormitervehdystä sekä nappasi eläviä sirkkoja pitkällä kielellään.

Onhan se epäreilua, että Oslossa joka nurkalta saa sushia. Eikä hinta muuhun safkaan verrattuna ollut kohtuuton. Söin tietämättäni valasta. Siis Nokian kumisaapasta. Semmoinen oli maku ja tuntuma. Muuten erinomaista oli kaikki tuo.

Folkemuseetin sauvakirkko. Kerrassaan upea.

Kävimme Kon-Tiki-museossa, sekä katsomassa Fram-naparetkilaivaa. Olen ihan tutkimusretkeilyinnostelija, samanlainen into oli pojallakin. Hienot, hienot museot. Näiden lisäksi kävimme vielä katsomassa jäämies Ötzi-näyttelyä Historiallisessa museossa. Oikea Ö oli omassa museossaan Italiassa, mutta näyttely oli silti kiintoisa.

Ja viikinkilaivat tietysti. R otti sata kuvaa.

Vigelandin patsaspuisto, vaikuttava tosiaan.

Sunnuntain puistokirpparilta tarttui matkaan muutama juttu, seinälautanen, hintaa n. 13 euroa sekä kaksi huivisolkea, yhteensä reilu viisi euroa. Muuten tuli ostettua muutama pikkuinen tuliainen, koska mukana oli vaan käsimatkatavarat ja hintataso aikamoinen.

Kannatti lähteä, ja suositellakin voi.

Äitimuorin hartianlämmäytin

Tämmöisen tein äidille, tämmöisellä ohjeella. Lankana Drops Nepal. Aika kiva ja nopsa malli, nuo isot nypyt olivat uusi asia. Yksi jopa unohtui ja tein sen jälkikäteen:) Vähän mietiskelen,josko tekisin itsellekin.

Satoa sekalaista

Kaikenlaista on kesän ja syksyn aikana tullut siirrettyä ulkotiloista keittiön kautta perheenjäsenten massuun. Ollaan ihan uudella tavalla innostuttu metsässä koluamisesta, kun tyttäret kulkevat kätevästi pyörän kyydissä. Oikeastaan joka vapaapäivä on viime aikoina haettu sieniä tai marjoja. Ja viimeksi eilen isäntä tuli kotiin kolmen komean kuhan kanssa. Tälläinen elämä käsitöillä höystettynä on juuri sitä ihteään eli parasta. Yllä yhden retken oheistuotteena syntynyt elämäni ensimmäinen kranssi.

Alla on meidän mahtava lihamylly, joka tuossa juuri pukkaa aineksia haukipihveihin. Neiti Helmiina tekee taustalla perunapainantaa, tateillakin painaminen onnistui hyvin.

OI IHANA SYKSY!!!

Alkukesän raparperihatut :)

Ohhoh, ei tulleet ihan järjestyksessä nämä kuvat. No, yllä tattia sekä vaaleahkoa orakasta menossa säilöntään. Alla pihan pienessä lautalaatikossa kasvaneita porkkanoita sekä herneitä. Myöhemmin tuli vähän muhkeampiakin porkkiksia.

Alla Nuppunen ja melkein hänen kokoisensa kesäkurpitsa, jonka viljeli eräs ihana täti ja lahjoitti meidän kasvispitoista ruokaa syövälle perheellemme (lehtikaalin, tomaatin, varsisellerin yms ohessa), kun tiesi meidän lähiruokaa arvostavan :) Kesäkurpitsalla oli pituutta 60 cm ja se oli erittäin maukas,ei puiseva lainkaan.

Tämmöinenkin, harjus, nousi järvestä viime viikolla.

Ruusumuumipäähänpinttymä

Ihan hirveästi tykkään. Värit ihan napit ja sopivan lapsuudestatuttu tunnelma on tässä Finlaysonin vissiinkin jo tuotannosta poistuneessa kankaassa. Isot verhot ovat olleet tyttärien huoneessa jo aiemmin, ennenkuin tästä meidän vanhasta makuuhuoneesta tuli heidän. Pikkuikkunoihin oli unohtunut siniset verhot niiltä entisiltä ajoilta, joten ompelin viimein nämä alla olevat. Taakse on ommeltu kiinni pimennysverhokangas. Tosi haasteelliset nuo pikkuikkunat verhojen kiinnytyksen kannalta, aina jotenkin keskeneräisen näköistä, mutta olkoon. Kangasta on vielä. Haaveilen tilkkupeitoista, joissa se olisi yhtenä kankaana. Saapas nähdä tapahtuuko koskaan.

Ylläreitä :)

Hauskaa tuo lankojen järjesteleminen. Ison puusohvan sisältä löytyivät nämä, täysin valmiit mutta päättelyä vailla. Ticoticoa, Robistadianuksen kokoa, sitten jotkut Nalleiset, en yhtään muista kelle ajateltu ja sitten nuo raidalliset. Muistan ostaneeni langan Tampereen kädentaitomessuilta melkein kaksi vuotta sitten, ja olen tehnyt siitä sukat myös itselleni. Nuo sopinevat 3,5-vuotiaalle Helmille.