lauantai 5. maaliskuuta 2011

Amarian vaatekomero 1



Olen mallia Emäntä. Ja lisäksi en halua periaatteestakaan tuhlata luonnonvaroja enkä omianikaan vaatteisiin. Ja vielä lisäksi teen työtä, johon onneksi sopii väri ja kuviot (vaikka olisi kuinka timmi täti, tuskin osaisin jakkupukuun asettua). Ai niin, ja olen sopivasti ompelutaitoinen, minulla on ihana Berninan 707 60-luvulta. Made in Switzerland. Tänään sain valmiiksi mekkosen Kuningataräiti Elisabethin 90-vuotisjuhliin (ihanat juhlat!!).



Mekkoon meni hyvin tarkkaan yksi huutonetistä kiljumani verho, jopa niin tarkkaan että yläosan takakappale piti tehdä paloista. Helmassa ja kaula-aukossa on kirpparilta löydettyjä käsinvirkattuja pitsejä (ajatelkaapas, leveämpää oli 2,5 metriä ja hinta 2 euroa!), taakse laitoin muutaman aarrearkustani kaivetun keltaisen napin. Olisin voinut tehdä mekosta paremmin istuvan, vyötärössä olisi kiristämisen varaa. Mutta kun tiedän että joudun kyykistelemään ja istumaan lattialla sekä töissä että kotona, niin en halua tehdä liian tukalia näistä. Joten vastaantulijat saavat miettiä päissään että onko niille taas uusi mukula tulossa :) Ei, se on vain minun rehellinen perhevatsani, hyvät vastaantulijat :) Tämän mekon materiaalit maksoivat kymmenisen euroa.
















3 kommenttia:

  1. Ai miten tulee lapsuus mieleen. Meidän naapuriperheellä oli verhot juuri tuosta kankaasta, ihana mekko!!!

    T.Höppi

    VastaaPoista
  2. Ompelutaito on arvokas ominaisuus! Hyvä mekko, mainio suunnittelu, hauska tarina! Pitsit ovat ihania löytöjä! Olisi tekijä onnellinen, kun tietäisi niiden päässeen Hyvään Kotiin!

    VastaaPoista
  3. Hauska muisto Höppi :) Ja ompelutaidosta on kyllä iloa kun on vaatteita koon puolesta vaikea löytää ja ei jaksa muutenkaan innostua shoppailusta.

    VastaaPoista