tiistai 11. tammikuuta 2011

Se on sukuvika jos puikko luistaa

Ei ole mitenkään yllättävää että käsityöt ovat lähellä sydäntäni. Jos on olemassa jonkinlainen käsityögeeni niin sellainen on tullut minulle sekä isän että äidin puolelta. Yläpuolella oleva reikäommeltyö on mummini kaapista, mutta on ilmeisesti hänen äitinsä tekemä (miksi en ole kirjoittanut näitä muistiin???) Mummilla oli aikaa istua meidän tyttöjen kanssa ompelukoneen ääressä, monet nukenvaatteet tuli yhdessä tehtyä. Hän teki meille myös mekkoja, sekä kankaasta että langasta. Nuken makuupussi ja vuodevaatteet ovat edelleen jokapäiväisessä käytössä. Paljonkin kertomista olisi.
Ukkini opetti puutöitä, ja oli uskomattoman taitava veistämään. Hänen käsissään on syntynyt niin maalattua posliinia kuin huonekalujakin. Joskus on harmittanut kun en innostunut hänen oppiinsa ennen kuin oli myöhästä. Mutta hänen työnsä kulkevat matkassani. Erityisen iloinen olen että hänen tekemänsä leikkimökki (en muista vuotta mutta 60-luvun lopusta?) päätyi monien vaiheiden jälkeen meidän pihaamme viime syksynä. Kuvasta ei kovin hyvin näy yksityiskohtia, mutta pylväissä on esimerkiksi veistetyt kukkaköynnökset. Mökkiä täytyy fiksata ensi kesänä.
Isäni äiti eli mummu on tehnyt sen monissa kuvissa näkyvän pitsipeiton, ja se ei jäänyt ainoaksi. Hän kutoi myös miljoonia sukkia.
Vanhempani mahdollistivat nuorena monenlaiset pähkähullut kokeilut sekä neulonnan että ompelun parissa. Siis ostivat materiaaleja, ja vaikka moni työ jäi kesken, tai epäonnistui täydellisesti, noissa kokeiluissa piilee kuitenkin jotain tärkeää: luovuuden mahdollisuus. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ahjon ääressä on vietettävä lukemattomia tunteja.
Molemmat vanhempanikin ovat tehneet käsitöitä, isä esimerkiksi emalitöitä joskus nuoruudessaan ja ommellut roolivaatteita moniin näytelmiin. Viimeinen taidonnäyte oli RR:n silmälasien pudonneen nenätyynyn korjaaminen Nupun silikonitutin palasella :) Olkoonkin että uudet rillit täytyy hankkia jossain vaiheessa. Äiti ja isä ompelivat myös aikoinaan yhdessä useita mekkoja meille, lähinnä Marimekon kankaista. Äiti on neulonut minulle myös vaatteita kun olin vauva, ja olen sattumoisin nähnyt muutaman hänen piirroksensa. Vaikka hän mitä itse väittäisikin, hänelläkin ne geenit toimivat :)
Ehkä näistä sukurasituksista myöhemmin lisää. Olen kiitollinen sekä vanhemmilleni että isovanhemmilleni siitä, minulla on näppärät nakkisormet.




Ukin tekemä lampetti (vai mikälie tällainen kapistus onkaan nimeltään), joululahja vuodelta 1987.


Isomummin tekemä peitto. En ole koskaan nähnyt vastaavaa, se on yksi jättimäinen isoäidin neliö.




Ukin tekemä piianpeili, vuodelta 1988. Tämän otan mukaan jos tulee tulipalo ja voin pelastaa ihmisten lisäksi vain yhden ainoan esineen :)





2 kommenttia:

  1. Voi tauti miten hienoja juttuja! Olen aivan suu auki ihmetyksestä. Saanko muuttaa teille asumaan? Tai saanko edes vähän tulla leikkimään mökkiin?

    Tämä on kyllä hieno blogi ja mukavan tiuhaan päivitettykin vielä. :) Mekkokuvia odotellessa...

    Hanne K

    VastaaPoista
  2. Kiitos H! MEille ei taida mahtua asumaan enempää väkeä, paitsi harrypottermaisesti portaiden alle komeroon. Leikkkimään saa toki tulla! Mekkokuvia tulee kyllä, pikkuhiljaa, että riittää päivitettävää. Kovin paljon aikaa tähän ei ehdi uhrata.

    VastaaPoista